Yrityksen arvonmääritys
Yrityksen arvonmääritys tulee kysymykseen yhtiön osto- tai myyntitilanteissa. Kun osakkuus yrityksessä on tulossa ajankohtaiseksi, uuden osakkaan on syytä tehdä, ainakin jollain tasolla, arvonmääritys ostamalleen yhtiölle ennen osakassopimuksen laatimista. Näin voidaan varmistaa, että yhtiöstä ei tule maksettua liikaa. Yhtälailla myös myyjän on syytä tietää yhtiönsä käypä arvo myyntitilanteessa. Mahdollisimman realistinen kauppahinta-arvio antaa tukea mahdolliselle omalle käsitykselle yhtiön arvosta ja helpottaa näin yrityskauppaan ryhtymistä.
On syytä muistaa, että virallinen tilinpäätösinformaatio antaa perusmuodossaan joskus virheellisen kuvan yhtiön taloudellisesta tilanteesta, vaikka se olisikin toteutettu lain mukaisesti, koska yrityksillä on tiettyjä harkinnanvaraisuuksia, joilla voidaan vaikuttaa tilinpäätösten sisältöön. Yritysten tilinpäätösten vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi, tilinpäätöstietoja olisi syytä oikaista vastaamaan yrityksen todellista taloudellista tilaa. Yrityksen arvostamiseksi on lukuisia erilaisia arvonmääritysmenetelmiä, joista mikään ei ole yksiselitteisesti muita parempi. Eri menetelmät yleensä antavat hyvin erilaisia arvoja yritykselle. Arvonmääritysmenetelmiä on lukuisia ja käytännössä hyviksi menetelmiksi on valikoitunut muutamia käytetyimpiä tapoja, joilla voidaan haarukoida yrityksen arvoa. Usein on hyvä käyttää eri arvonmääritysmenetelmien yhdistelmiä oikean arvon löytymiseksi. Erilaisia laskentamenetelmiä ja näiden kombinaatioita onkin lähes lukematon määrä.
Substanssiarvo
Substanssiarvo on arvo, joka muodostuisi, kun yrityksen tuotannontekijät myytäisiin ja velat maksettaisiin pois. Eli yhtiön varallisuudesta vähennetään yhtiön vieras pääoma. Pääsääntöisesti substanssiarvo perustuu kuitenkin historiallisiin arvoihin. Niin kutsuttu tasearvo eli substanssiarvo antaa tavanomaisesti liian alhaisen arvon toimivan yhtiön arvosta, ainakin kannattavan yrityksen kohdalla. Substanssiarvoa laskettaessa yrityksen arvoon ei oteta huomioon minkäänlaisia odotuksia tulevaisuuden tuotoille joten se sopiikin parhaiten tappiollisen yrityksen arvonmääritykseen.
Yhtenä mallina on usein käytetty niin sanotun käyvän arvon menetelmää. Tämä arvo lasketaan substanssi- ja tuottoarvon perusteella tavallisesti siten, että tuottoarvon ollessa substanssiarvoa suurempi, käypä arvo on tuottoarvon ja substanssiarvon keskiarvo. Mikäli taas tuottoarvo on substanssiarvoa pienempi, käytetään substanssiarvoa pelkästään. Erityisesti kasvavissa yhtiöissä substanssi ja tuottoarvon keskiarvo antaa yrityksen vähimmäisarvon.
Kassavirtaperusteinen arvonmääritys
Kassavirtamenetelmät perustuvat tuleviin kassavirtoihin. Luonnollisesti yrityksen tulevia tuottoja ja kehitystä ei kukaan pysty varmuudella ennakoimaan ja siksi arvonmääritys sisältääkin käytännössä monia oletuksia. Tulevien tuottojen ennustaminen on tavallisesti yrityskaupassa merkittävin yrityksen arvoon vaikuttava tekijä.
Kassavirtaperusteisessa mallissa perusajatus on, että tulevia tuottoja diskontataan laskenta-ajankohdan laskentakorkokannalla. Yleisimmin käytetty on vapaan kassavirran malli. Vapaa kassavirta on yrityksen todellinen liiketoiminnan kassavirta. Vapaa kassavirta on jaettavissa sijoittajille, eikä sitä ole investoitu liiketoimintaan. Useimmissa yhteyksissä vapaan kassavirran menetelmää käytetään tärkeimpänä yrityksen arvonmääritysmallina.
Arvonmääritysmenetelmänä voidaan käyttää myös viiden vuoden takaisinmaksuaikaa mahdolliselle yritysostolle ja sen rahoitukselle. Arvonmäärityksessä käytetään siis vapaata kassavirtaa, jolla yrityskauppa rahoitettaisiin viiden vuoden sisällä yrityksen omalla kassavirralla.
Eräs arvonmääritysmenetelmä on kassavirtojen nykyarvomenetelmä 5 vuoden ennusteperiodille, jonka jälkeen lasketaan ns. Gordonin mallin avulla ikuisuus olettamaan perustuva päätearvo eli terminaalikauden arvo. Tässä mallissa usein suurin osa ennustetuista rahavirroista tulee terminaaliarvon kautta. Sen suuruuteen vaikuttavat normalisoidun ennustevuoden rahavirtojen lisäksi pitkän aikavälin kasvuvauhti ja diskonttauskorko.
Yksi hyvä arvonmääritysmalli on myös taloudellisen lisäarvon malli. Siinä lisäarvomallin mukaan oman pääoman arvo muodostuu oman pääoman kirjanpidollisesta arvosta ja tulevien lisävoittojen nykyarvosta, eli se on tasesubstanssin ja lisävoittojen nykyaron summa. Taloudellisen lisäarvon mallissa ennustevirheet eivät vaikuta yhtä paljon kuin vapaan kassavirran menetelmässä.
Laskentakorko
Kassavirta- ja nykyarvomenetelmien yhteydessä on huomioitava, että välttämätön osa arvonmäritystä on laskentakorkokannan määrittäminen eli pääoman tuottovaatimuksen arviointi. Korkeariskiseltä sijoituskohteelta vaaditaan korkeampaa riskiä vastaavaa parempaa tuottoa, jolloin käytetään korkeampaa laskentakorkokantaa. Tämän seurauksena tulevat tuotot ovat korkeamman riskin yrityksillä nykyarvoltaan pienempiä kuin vähemmän riskisillä. Mitä suurempi riski on, sitä suurempi on tuottovaatimus. Jokaiselle yritykselle on laskettava yrityksen riskiä vastaava laskentakorkokanta.
Lähtökohtaisesti tulisi aina käyttää koko pääoman tuottovaatimusta, joka on pääoman painotettu keskimääräiskustannus (WACC eli Weighted Average Cost of Capital), eli oman ja vieraan pääoman tuottovaatimuksen painotettu keskiarvo.
Yrityksen arvonmääritys ja kauppahinta
Arvonmääritys on vain yksi työkalu yrityksen kauppahinnan määrittelyssä. Yrityskaupassa kauppahintaan vaikuttavat monet muut tekijät talousluvuista saatavan informaation lisäksi. Yritykset ovat ainutkertaisia ja siksi yhtiöillä ei ole laskelmiin perustavaa oikeaa arvoa, vaan oikeana arvona on pidettävä arvoa, jolla ostaja ja myyjä saavat kaupan toteutetuksi.